Pieni satu Konserttihovista

Minä olen musiikin hengetär nimeltäni Ariosa cantare con amore. Minä asun tässä kauniissa rakennuksessa, jonka minulle rakensi jo kauan sitten mies nimeltä Martti. Kaikki alkoi siitä, kun Martti eräänä pääsiäisenä kävelyretkellä ollessaan tapasi minut täällä keskellä peltoja talosta, jossa minulla oli vain seinät ja katto. Keskeneräiseen taloon minut olivat hyljänneet evakot, joita olin seurannut tänne Karjalan laulumailta. Aluksi he olivat innokkaita rakentamaan talon musiikille ja tanssille mutta väsyivät sitten ilonpitoon, sodan uuvuttamat ressukat ja minä jäin taloon yksin.

Koska minä olen musiikin hegetär, halusin musiikin asumaan kanssani talooni ja yritin kovin saada taloni soimaan. Martti kuuli vaimean lauluni ja tuli katsomaan mitä talossa tapahtuu. Kerroin Martille, että kaikista yrityksistäni huolimatta musiikki ei suostunut asettumaan talooni, koska talo ei halunnut ruveta soimaan kanssani. Kerroin Martille myös, että aloin olla jo aivan epätoivoinen, koska musiikin täytyy aina ympäröidä musiikin hengettäriä, sillä se on ainoa ravintomme ja ilman sitä kuolisin ja kuihtuisin pian pois. Martti puolestaan kertoi minulle etsineensä jo kauan sopivaa taloa, jossa hän ystävineen voisi musisoida sydämensä kyllyydestä. Martti oli nähkääs taitava viulisti ja rakasti musiikkia palavasti. Hän kertoi minulle talon olevan hänelle kuin unelmien täyttymys ja niinpä päätimme yhdessä tuumin saada musiikin tulemaan taloon asumaan.

Alkoi ankara uurastus kun Martti rakensi soivaa taloaan suurella rakkaudella ja innostuksella, aikaa ja rahaa säästämättä, vastuksia ja hankaluuksia kaihtamatta, päämääränään akustisesti loistava konserttisali. Siinä hän onnistui täydellisesti. Koko komeuden kruunuksi Martti hankki vielä keisarinna Katariina Suuren kristallikruunun ja talomme oli vihdoin valmis soimaan. Martti soitti viuluaan ja minä lauloin ja tanssin ympäriinsä kunnes eräänä päivänä toiveemme toteutui ja musiikki asettui taloon asumaan kanssani. Oli aika järjestää soivan talomme avajaisjuhlat, musiikki valtasi talon ja muusikot ja juhlayleisö olivat haltioissaan salin akustiikasta. Kuuluisa pianisti Ralf Gothoni valitsi saliimme vielä upean flyygelin ja niin oli syntynyt Konserttihovi, oikea soiva talo jossa minä ja musiikki elämme yhdessä. Seurasi monia onnellisia vuosia, keväitä ja syksyjä upeine sarjakonsertteineen. Sitten tuli aika, jolloin Martin tehtävät maan päällä päättyivät, viulun oli aika vaieta ja Martin aika palata Jumalan luo. Minä jäin talooni musiikin kanssa vakaasti luottaen siihen, että vielä koittaa aika, jolloin viulut ja kaikki muutkin soittimet riemuitsevat kanssamme soivassa talossamme.

Eräänä kauniina päivänä sitten saapui uusi isäntäväkemme Oili ja Juha. He remontoivat ja ehostivat suurella rakkaudella jo hieman rispaantuneen talomme uuteen uskoon. He kiinnittivät putoamaisillaan olleen kristallikruunun tukevasti salin kattoon ja nyt se koristaa ja valaisee konserttisalia. Näin uusi kukoistuskausi Konserttihovilla alkoi ja jatkuu yhä, musiikki ja minä onnellisina osina sen menestystarinaa.

Kirjoittaja ja näyttelijä: